20 / 03 / 24

 

haluaisin osata kirjoittaa sinusta

sillä samalla intohimolla

kuin jokaisesta surusta

sydänrikosta 

niistä piiloista

joissa säilytän vaalin

niitä asioita

jotka kaikkein eniten sattuu ja hävettää

osata kirjoittaa jokaisesta huokauksesta jonka sallit

jokaisesta sanasta jonka emmin

mutta sinä silti otat vastaan

osata kirjoittaa niistä aamuöistä kun ei osata nukkua

aamun väsymyksestä kun on niin paljon puhetta

niitä paikkoja

joihin pääsen kanssasi liikkumatta senttiäkään

kuinka suutelet otsaa ja vedät lantiolta

olet siinä sellaisella tavalla

joka saa minut vähän tolaltaan

muttei herätä halua paeta

sillä sinä olet ojentanut käsivarret aina myöten kämmenpuolia

kun minä olen siellä nurjalla puolella

vähän rumaa kylmä ja hankala

haluaisin osata kirjoittaa sinusta sellaisella tavalla

että voisit kuulla ääneni sen läpi

tietää pystyä tuntea

että jokainen niistä suruista sydänrikoista 

piiloista niiden asioiden painoista

on ollut arvokasta

jos ne sinuun ovat johtaneet

01 / 11 / 23

 

kuinka monta tytärtä

joutuu pettymään äitiinsä

kasvaa varjoissa

hunnutettuina huoneeseen

jossa kivulla ei ole nimeä

taloissa joissa joka huoneessa

palaa valo

ja varjoista heijastuu kasvo

joka kuuluu hänelle

kuinka monta äitiä

pettää tyttärensä

sitoo harsoa kireämmälle

asettuu esteeksi valojuoville

kaataa siluettinsa huoneen jokaiseen nurkkaan

ennen kuin joku meistä huomaa

antaa sille nimen

ja uskaltaa huutaa

niin kovalla äänellä että sitä voi koskettaa kädellä

puristaa jokaisen kivun huokauksen vihan ja pelon kämmeneensä

kiristää otteen ja katkaista

haudata multaan ja olla kastelematta

21 / 10 / 23

 

kylmiä höyheniä

putoilee kannen yltä

hautoen suunnitelmiaan

joihin minä vastaan kyllä

vaikka pelkäänkin sen tuomia muistikuvia

ilman kirpeän aina nostattamia

mutta kun sinä aamuisin suutelet otsaa

minusta tuntuu ettei mitään pahaa voikaan sattua

katoaa tarve tehdä kaikesta melankolista

hiipiä häpeä kannoilla

sillä tämä ei ole sitä missä teen verivalan

jätän upottamatta terät ihoon

ja päästämättä toista suoniin

tai petoja peiliksi peittoamaan meitä erilleen

vaan tässä minä taivun kylkiluidesi väliin

ja kaiun sydämesi tahdissa

luen luista niiden kaarista entisistä haavoista

kirjoitan viereen omia lauseita

herkkiä kauniita kipeitä kaikkia asioita

etkä sinä kavahda

vaan vastaat otat minut omaksesi pala palalta

20 / 10 / 23

 

olen pelännyt sisarusteni painajaisia ja muita unia

omia sekä mieleen hereillä välähtäviä kuvia

pahoinvointia se on se emetofobia

lähelle päästämistä ja yksin jäämistä

turvallisuutta ja turvattomuutta

olen pelännyt pahantekijöitä

itseäni ja veitsenteriä

syvää vettä ja metsän isoja eläimiä

rankkasateita vasten peltisiä kattoja

mutten koskaan kosketusta katsetta

yhtäkään valhetta

kipua leikittelyä tulella

vaikka ne kaikkein vaarallisimmin repivät rajoilta

heittivät verkkoja 

silmieni suojaksi pimentäen päivät

ja koko sen kauniin kuvan

jonka nyt olen saanut itsestäni maalata

kun vihdoin en tahdo enää kaivata

tai olla katseiden alla murenevaa kiveä

valuvaa hiekkaa

tai mitään siitä savesta joihin muut ovat saaneet kätensä upottaa

01 / 10 / 23

 

pudotan sinuun pitkiä katseita

kuin mittaillen tehden arviointia

oletko ollenkaan totta todellinen mistä kohdista

jos koskettaa ethän katoa

kun minussa on niitä kohtia

joissa lepää ajatuksia

pelkoja ja pahoja aavistuksia

eikä niillä ole mitään tekemistä kanssasi

etkä sinä ääneen puhumista tee vaikeaksi

mutta askeleeni ei taivu kauniiksi tanssiksi

vaikka kiertäisit kädet ympäri koko vartaloni

kun olen aina määrännyt tahtia yksin

mutta minä harjoittelen

uskaltaa antaa luvan sinun viedä

uskaltaa itseni kysyä kertoa ja vähän vaatia

keinua varpailla

painaa silmät kiinni painaa pään rintakehääsi vasten

ja luottaa ettemme törmää ja murskaannu toistemme painojen alle

25 / 08 / 23

 

nojaan nahkatakin peittämään hartiaan

lämmin kätesi reiden sisäpintaa alkaa hakemaan

kun illat pimeämmiksi alkaneet valumaan

niin että ikkunasta ei näy ulos vaan se heijastaa

meidän peilikuvaa

uskallan kuitenkin katsoa

vasta kun seisomme kylpyhuoneessa

sen varjoja heittävässä valossa

jossa kiusoittelen sinun kalpeasta ihosta

joka tuoksuu sinun omalta

metsältä tervalta kostean puun kaarnalta

ja se tarttuu yön aikana hiuksiini

päivän olen sinun hunnussasi

joka pehmentää kulmia

kun tietää että tällaisista aamuista

tänään ei ollut viimeinen

24 / 07 / 23

 

osa minusta

joku haikee suru ja se melankolia

on ottanut pienempiä askeleita

on tullut välimatkaa

se on katsonut enää sivusta tanssilattioilla

istunut kulmissa

verhotankojen varjoissa

joskus hipaissut kämmenselkää

ja minä herpaannun hetkeksi

vain hymyilläkseni

huomatakseni ettei ole mitään hätää

vielä vähän levottomissa uomissa

puhun ajoittain niitä sanoja

jotka eivät enää oikein tunnu omalta

mutta minussa on nyt sitä rauhaa 

jota olen aina kaivannut

jonka perään haikaillut

kun en ole osannut pysähtyä

ottaa kiinni

uskaltanut katsoo silmiin

tässä tuntuu vakaalta

maailma ei horjukaan pois paikaltaan

vaikka yö veisikin mukanaan

uskaltaisi kertoa että välittää ja rakastaa

häpeäisi, sanoisi jotain tyhmää

nukkuisi vain pari tuntia 

olisi ihan perseestä ja vaikea

istuisi alas ja jakaisi asioita

joista tietää hetkeksi kurkkua kuristavan

se on vain pieni ikuisuus

niin kuin joka kesä

valo varjojen keskellä

kukkivat terälehdet

ja ne piikit sen alla

mutta kun käsi tarttuu pistävästä varresta

minä herpaannun hetkeksi

vain hymyilläkseni

huomatakseni ettei ole mitään hätää

10 / 07 / 23

 

jutellaan mukavia

vaikka samaan aikaan muistaa sitä tuskaa

hiipii ajatuksen takaa

muistuttelee niistä tunneista

kun kipu itku repivä pelko oli ainoat tunteista

mutta me hymyillään sen jännitteen päälle

sanotaan oli kiva tavata

nähdä vaihtaa kuulumisia

niitä sellaisia jotka ei oikeesti kerro mitään

vaikka jalat hellänä heikkona

siitä tunteesta

joka kai aina vähän vierailee

sillä hän on se ensimmäinen

tulee aina olemaan

hän joka ihan tosissaan

olisi tahtonut kai rakastaa

jos edes tiedettiin mitä se tarkoittaa

puren huulta ettei alkaisi kaduttaa

valehtelen etten ole miettinyt mitä jos

mitä jos olisimme menneet toisin

nyt hänen vartaloaan vasten keinuisin

ja auringonlasku olisi vähemmän haikee

kun tietää että säteiden mentyä ei alakaan palelee

mutta illan tullen valon painuessa

on auringonlasku ihan yhtä kaunis

ihan yhtä pakahduttava

värit samaa palettia

kuin aina ennenkin vaikken jaa sitä hänen kanssaan

ja niin hyvällä minä jo nyt muistan meitä

ettei minun tule edes kylmä

03 / 07 / 23

 

heitetään vitsii siitä

että meillä on parasta ennen päivämäärä

mutta silti minä tahtoisin kihertää itseni kerälle

niistä sanoista

kun hän puhuu huokaa kertoo kehuu miten tehdään

miten hyvältä näyttää tuntuu

eikä minussa rikota rajoja

mutta mietin teenkö karhunpalvelusta

ammunko itseäni jalkaan

kun kaiken jälkeen antautuu valtaaan

sellaisen joka ei jäisi yöksi

ei halaisi uneen ei silittäisi aamuun

sillä me olemme vain kiihkeetä ja kaunista

hikisiä valkoisia lakanoita

niitä lauseita

joista syttyisin palamaan 

jos ne pystyisivät lupamaan

saisivat arvaamaan

olisivat oikeasti tässä

kun nyt pienen välimatkan päässä

teemme näistä hetkistä

vain sellaista jälkeä

joka kuluu yhdessä kesässä

28 / 05 / 23

 

olen polttanut taas useammin tupakkaa

niin käy aina keväisin

joskus toivoo ettei olis aloittanut ollenkaan

mutta taas imen savuu se kuuluu tunnelmaan

näihin viileisiin iltoihin kun odotetaan lämpöä

otetaan lasillinen pari

ne kysyy näytä henkkari

vaik juon drinkit ilman viinaa

ja rakastan olla se tyyppi

jolla ei oo enää silmät sameena

mut suoda silti vähän paheita

valvoo myöhään

ostaa kotimatkalla karkkia

miettiä samalla niitä tahmea lattiaisia palatseja

joiden vessoissa nähdään enkeleitä

rajataan huulia huolimattomasti

kurotetaan kohti aamua

ja tuntemattomien ihoa

ja minä luulin olevani kuokkavieraana

mutta ne ovatkin juhlat joihin ei oikeasti koskaan ketään kutsuta

kävellään vain sisään otetaan malja

illalle joka ei koskaan lopu tai ala

tiskilläkin voi vain rakastua tai kuolla

hypätä tyhjään tai jättää askeleen ottamatta

25 / 04 / 23

 

olen ollut rakkaudenkipeä

enkä tiedä

onko se se sisäinen lapsi

vailla huolenpitoa

taas joku trauma

ja ratkaistava asia

jolta en saa rauhaa

vai läheisyyden puute seksin puute kosketuksen puute toisesta ihmisestä syntynyt tyhjiö 

jolle pitää paikkaa vaikkei siinä koskaan kukaan olis ollutkaan

kun ei se vaadi korvaajaa

haluaisin ehkä et joku vaan kuiskis korvaan

kietois käden ympäri

sanois älä aina oo niin tosissas

ja ottaisi hetkeksi edes osan siitä huolesta

jota kannan joka vie kaiken tilan käsivarsilta

niin että hän mahtuisi syliini painautumaan

22 / 04 / 23

 

sitruunaperhoset ovat heränneet

ja minun suurin toiveeni olisi vain hengittää

läpi kevään

läpi kesän

tulla syksyyn

ja iloita talvesta

kiertää kaikki syklit

tuntea olevansa mukana

olla ohjaksissa

eikä aina pelkääjänpaikalla

aina paikalla mutta ei läsnä

aina just siinä pelkäämässä

halua ottaa kiinni elämästä

pakahtua säteistä

ja pysähtyä paikoilleen

ilman että ilma tuntuu jäävän henkitorveen

ilman että tuntuu ihan liikaa sillä väärällä tavalla

kuin jokin paha

saisi pian kiinni niskasta

painaisi maahan ja painaisi lattioille

painaisi sängyn pohjalle

jossa tässäkin kuussa

minä olen laskenut palasiani

yrittänyt koota edes jonkinlaisen viritelmän

joka kestäisi kasassa jälleen yhden päivän

ja jotenkin ne ovat kestäneet

aamut alkaneet

aurinko maalannut itsensä sisään

ja samalla minulle ääriviivat

06 / 04 / 23

 

join äitini viinit ja viinat

ettei hän aina olisi niin humalassa

varastin tupakat ja poltin askit ketjussa

ettei hän aina haisisi niin pahalta

koputtaessaan huoneeni oveen

istuessaan sängyn laidalle

leikkimään äitiä äänen jo sammaltaessa

ottaa hetkeksi roolin

että voi sitten itselleen uskotella

tehneensä parhaansa

kertoo kuolevansa lastensa puolesta

mutta kun minä pyydän häntä elämään

ei hän vuokseni mitään muuta

täytin isäni vähäisten sanojen kaikki hiljaisuudet

ja annoin merkitykset

jotta saatoin uskotella meidän keskustelleen

hänen minua katsoneen

nielin kaiken hänen vihansa

ja raivosta huudosta rakensin seppeleen

jotta en pelkäisi niin paljon

ja nyt hän jo puoliksi halaa

hyvää toivottaa

pyytää käymään

katsoo kohti melkein lohduttaa

mutta seppeleeni on pudonnut päälaelta kaulaa kuristamaan

ja hänen hiljaisuutensa olen istuttanut kehooni

eikä suustani tule sanaakaan

01 / 04 / 23

 

huhtikuusta teen itselleni kauniin

kierrän sen kylmät illat ympärilleni niin tiiviisti

että horkka haihtuu lämmöksi

lasken hartioilta 

sulatan selkänikamilta

nämä alkuvuoden kipupisteet

vatsanpohjaa kouristavan pelon

ja salaa toivon että hänelläkin olisi lämpimät kädet

yhtä hellä ote

kuin tämä ensivaikutelma

ja odottava kutsu johon en ole vielä tahtonut vastata

sillä pelko koputtaa rystysillä vaativana ovia

ja minä kuuntelen karmien takana

tätä kutsumatonta vierasta

joka on vienyt minulta mahdollisuuksia jo niin monia

etten enää aio tarttua sen käsivarteen kiinni

mutta sopuisasti sijaan tilaa

tarkkailen ja muistan olla vieraanvarainen

jotta se jättää viemättä avaimen

ja lukitsematta ovia ulkopuolelta

tänä keväänä olemme sovussa

astumme ulos nauttimaan auringosta

otamme välimatkaa

ja ehkä vuoden päästä vain muuttolinnut ovat niitä jotka palaavat

30 / 03 / 23

 

minä olen lantrannut vodkaa tunteilla

kokonaisia suruja kaatanut alas kurkusta

ottanut humalan huterasta kädestä kiinni

ja kaatunut sen kylmenevään syliin

joka on vain hetken lämmin

että tuntisin enemmän ja tuntisin vähemmän

että tuntisin kaiken ja en mitään

kunnes kaksikymppisenä tajuaa

etten tiedä kuka olen ilman humalaa

etten tiedä kuinka itseään kantaa

ottamatta rohkaisua

ottamatta iloksi

suruksi

huolen kuoreksi

ja nauruun

sekä tunteakseni kuuluvani

avec vuosia viinilasi

pullollinen siihen jopa kaksi

shotti päälle mieli matalaksi

laskuhumala ja taksi

kaikkialle muualle kuin kotiin

hauskoja tarinoita

nuoruuden huuma

joiden takana tuska

pelkoa ja epävarmuutta

kun tarpeeksi monta aamua

kaatuu päälle muistaa vain katua

tulee viimein tunne etten tätä halua

ja nyt olen tutustunut itseeni ilman

hukkunut tunteisiini

siihen turrutettuun tuskaan

kuin olisi kahlinnut itseään

ja nyt alkaa muistaa

nähdä niitä versioita jotka halusivat unohtaa

tuntea heidän suruaan

ja viimein antaa lohdun jota kukaan ei silloin tarjonnut

26 / 03 / 23

 

on ollut vähän vaikeaa

tai oikeastaan paljonkin

olisin tahtonut soittaa

mutta tunteet menee vastaajaan

syön salmiakkii tyhjään vatsaan

ja päälle nielaisen pakokauhua

pelot ja itkunsekaiset tunteet

kun ajatusteni reunoilta kerään sanat uupuneet

jotka huulet rohtuneet 

kuiskaavat kun en vielä uskalla antaa ääntäni

odotan sitä tilaa 

fyysistä tai tunnesijaa

jossa saisin viimein pudota lattioille

huutaa itkeä ja päästää kivun vapaaksi

sillä se myrkyttää minua sisältä

irrottaa juurilta

ja minä katson peiliin katson kämmenpuolia

kasvoja sormenkaaria

niitä tunnistamatta

koska minun kehossa

on niin paljon piilossa

niin paljon siellä asuu lapsen

ja sen kasvaneen nuoren kipuja

ettemme siinä vielä ole turvassa

13 / 02 / 23

 

sinut minä olen kirjoittanut loppuun jo kerran

sekä toisen kolmannen

mutta aina annan sinun tulla takaisin

istutan valmiiksi jo välillemme sen tutun pettymyksen

jonka kanssa kahden

olen öitä pohtinut ja kuollakseni pelännyt

että tulen aina mieluummin valitsemaan sinun myrskysi

kuin jonkun toisen auringon

että oletkin ikuinen mitä jos

ja me se hukattu mahdollisuus

unessani suljet ovia kasvojeni edessä

mutta minä silti etsin

ja kaunistelen kipuni kierrellen sen nimesi ympäri

vaikka siinä ei ollut mitään runollista tai kaunista

kuinka alusta asti olimme toisiimme törmäyksestä syntynyt tahra

jokin kipuileva auki repimämme haava

joka tulehtuu joka kerta

kun olen kutsunut sinut iholleni

ja sen mutkiin olet kuiskannut kauniit lauseesi

jokaisen lupauksen

jonka minä olen ottanut todesta

itse astunut ansaani

ja uhriutunut siinä pelossa

ettet sinä minua vieläkään rakasta

ja vienyt meidät takaisin lähtöruutuun

siihen jossa sinä juokset toiseen syliin

ja minä torjun jokaisen

01 / 02 / 23

 

turvattomuuteni on painava lakana

hartioita kumaraan asettava

pelot mukaan peittelevä pakkopaita

minä taannun niiden voimasta ja tahdon huutaa epäreiluutta

sitä miksi en voinut saada turvaa tasapainoista lapsuutta

kasvaa tuntematta nyt halua

aina keinuttaa venettä

vaikka päivä olisi kirkas ja tuuleton

peilityyni pinta

heijastaa jokaisen haavan

sen ruman naaman

jonka olen vanhemmiltani perinyt

koko sen taakan

jonka he ovat istuttaneet olkapäilleni;

ne kaksi pirupaholaista

kuiskaamassa korviini niitä valheita

onnekkailla on se turvasatama

lapsuudenkoti ilman näyttelyy ja valheita

mutta minulla vain vene seilaava ilman airoja

ja siihen samaan kivikkoon osun kerta toisensa jälkeen

kokeillessani pintavesiä

jossa kukaan ei ole odottamassa

tai ottamassa vastaan

26 / 01 / 23

 

olen herännyt öisin henkeä haukkoen

ja päivisinkin havahtunut kuin painajaiseen

siihen turvattomuuden tunteeseen

etten koskaan ole vapaa

tai ettei kukaan koskaan sano ettei tarvitsekaan

tai tarjoa kättään pideltäväksi

että aina jääkin yksin yhden nieltäväksi

nämä yöt kun unet käyvät kimppuuni

jotenkin sitä kannattelee kuitenkin yksinäisyytensä läpi

halaa itsensä takaisin uneen

ja aamulla aloittaa alusta

antaa itsensä tarvita ja vaatia

ei suostu lopettamaan toivomasta

että saa vielä jakaa sen säteet

ja kertoa nähneensä outoja unia

02 / 01 / 23

 

vuosi vaihtuu tehdashallissa

kuohuviinin ja jäisen merituulen humalluttamana

minä olen liian tietoinen

ja tanssin itseni pois mielen päältä

kun en uskalla toivoa oikein mitään

kun viimeksi sain niin paljon

ei hyvää ilman pahaa

ja nyt olen kantanut taakkaa

jonka lasken eteeni

kun aamuyöllä kello viisi saavun yksin kotiini

katson kaikkea sitä jonka hinnalla

sain levätä kokea jotain kaunista

mutta upeimmatkin kukat kuihtuu maljakossa

terälehdet kuivuu irti juurista

mätänevät vaihtamattomassa vedessä

ja jo hetken minä olen näin laiminlyönyt jokaisen valon kasvattaman lajin

tänä vuonna istutan ne uudelleen

heitän pois vanhan menneen

kerään kauneimmat lehdet talteen

ja kasvatan ymmärrystä armoa

hymyilen hymyä hellää aitoa

ja nauran vaikka ylähuuli katoaa

ja hampaat näkyy vähän liikaa

itken kyynelistä puhtaan veden maljakkoon

muistan leikata imupinnat juuriin

ottaa vastaan

kauniiksi kasvaa

ja antaa itselleni hellää hoivaa

ravita rakastaa

silloinkin kun tuntuu ettei ansaitse palaakaan

19 / 12 / 22

 

olen juuri niin klisee että pidän itsestäni enemmän

olen varmempi voimakkaampi

vasta kun joku toinen on katsonut minut kauniimmaksi

ja sinun katseestasi kasvoin suuremmaksi

askeleeni astuin silti kevyemmiksi

ja valottomat kohtani kohtasin hellemmin ottein

ja olen juuri niin klisee että mieleeni nyt palaa

jokainen sanomatta jäänyt sana

kun pelkäsin antaa ja antautua

kertoa että kyllä kaipaan 

vaikka juna-asemalla vain puoliksi uskaltaa halaa

ja kolmenkin viikon kuluttua kääntää selän

kun on niin tottunut olemaan yksin

että kokee turvallisena nojata vain itseensä

kuin luottaa johonkin toiseen

siihen ettei kaikki horju vaikka myöntäisikin että haluaa ja tarvitsee

ja olen juuri niin klisee että kun olet jatkanut matkaa

teil on helppoo ja hauskaa

piilotan kaikki stoorit etten ala stalkkaa

sitähän hullut ämmät tekee

ja sitten stalkkaan kuitenkin

piilotan pettymyksen paniikkiin

masokisti itsesäälissä liittyy tinderiin

ja sanon kyllä kun tahdon sanoa ei

kirjoitan viestin hyppään ratikkaan

makaan niskat vääränä käsivarren kulmalla

ja jotenkin varovana kosketan ranteesta

kokeilen kämmenselkää

hänen kättään jääkylmää

vien sormenpäihin asti

tahtoen katkaista jokaisen

laskea samalla syyt miksi en tahdo olla täällä

nikama nikamalta paljastaa

etten ole mennyt eteenpäin edes sen vertaa

etten tätäkin vertaisi vuoden takaisiin

kuluneisiin keväisiin

ja kaikkiin niihin hetkiin

joiden annoin valua ohi

kun en uskonut kliseisiin 

15 / 12 / 22

 

siellä missä näin sinut

on nyt tyhjää

joku tuntematon

en löydä samaa enää

vaikka leikin vähän tyhmää

sillä huomaan edelleen välillä puhuvani sinusta

niin kuin silloin kun paikkani oli siinä kainalonkuopassa

ja helmikuun aurinko paistoi ikkunoista

eikä meillä ollut kiire mihinkään

seison jotenkin puolimatkassa

teeskentelemässä

etten tiedä mihin suuntaan mennä

istun ojanpenkereellä

tungen multaa kynsien alle

takerrun ruohonkorsiin

takerrun sanottuihin sanoihin

takerrun oletuksiin

takerrun haavoihin

takerrun vittu ihan kaikkeen

otsaani painan syyllisen merkin maineen

ja vihaan itseni

tämän matkan keskeneräisen

jonka sinä ehdit jo kulkea

nyt yksin istun tässä

yritän yhdistellä meitä

vakuutella että oltiinhan me molemmat eksyneitä

mutta sinä uskalsit katsoa kauemmas 

kun minä painoin katseen maahan

ja hiekkaan piirsin sinun kuvasi

jota nyt katson vaikka voisin pyyhkiä maan puhtaaksi

tehdä tilaa uudelle

mutta tämä tuska on minun lohtuni

ja jälleen olen antanut sille itseni sijaan jonkun muun nimen

23 / 11 / 22

 

yksin työnnän tikkuja kynnen alle

ettei tuntuisi niin vieraantuneelle

ja mustelmista teen pienen kehän ranteeseen

ettei ahdistus nousisi henkitorveen

jos joku kysyy

tapana heittää vitsiksi

ettei vaan muille tulis vaikea olo

ylianalysoin ja järkeistän

jätän oikeasti tuntematta

defenssi logiikka

valheellista kontrollia

ylläpidän ja ajatuksen väsytän

huijaan ja rystyset valkoisina puristan

etten vaan lipsahtaisi

rakentamastani

turvan tyyssijasta

ja näyttäisi vahingossa ulospäin

että olen oikeasti ihan tosi pieni

kai se on yksi niistä kohdalleni osuneista

sukupolvien läpi saapuneista viestikapuloista

samojen torjutuksi tulleiden kädestä käteen

perintönä saanut saatesanoilla;

tossa on makaronilaatikkoo ja puhtaat sukat

näin me hyvitetään emotionaalisesti aiheutetut haavat

turvattomuuden tunteet

sanotaan vois olla huonomminkin

katotaan kaiken ohi lauantaisin telkkaa

leikitään nukkekotii

ollaan tyytyväisii

kun ethän edes saanu turpaan lapsena

niin ei voi olla traumoja

äitiskin alkoi juoda vasta kun olit kolmetoista

kyl ennen vanhaan silloin oltiin jo kaikesta vastuussa

pienii aikuisii

ja pitäisihän sinun ymmärtää kun äidilläs oli niin rankkaa

niele itkus niin mekin tehtiin

rakkaudella kaikki isoisoäitis

16 / 11 / 22

 

taas me ollaan tässä

minä mietin pohdin nostan itseäni äkkisyvästä

ja sinä jonkun toisen vieressä

jälleen nielaisin kaiken kerralla

sen pahan aavistuksenkin pakottamalla alas kurkusta

kunnes marraskuun kaunein päivä

avaa taivaansa

ja minä naurahdan ääneen

kun valonsäteet osuu kasvoihin

ja pehmittävät iskun

joka sanoin kirjoitetaan kasvoilleni

vasta kolmen päivän kuluttua

luhistuu keittiön lattialla 

ja minä annan itseni olla pettynyt

kivulleni armollinen

ja itken tiedon iholta

alan miettiä sitä halua tarvetta

lempeyttä lämpöä niin paljon hyvää

mitä sinuun tahdoin liittää

onkin kaikki se minun omaani

minun potentiaalini

kauttasi olen kurottanut omaan käteeni

katsonut silmiini

sillä sinä olet kaunein peili

kaikkea mitä kavahdan

kaikkea mitä rakastan

ja nyt omaan kuvaani painan kämmeneni

06 / 11 / 22

 

turun pilvet liikkuu nopeasti

aurinko rakastaa meitä vain vähän

minä olen kerännyt mustelmat käsivarteen

kyynärpään luut märkää asfalttia vasten 

ja polttanut ehjän käden sormin tupakan vain puoliksi

vetänyt savun kuin masokisti

ja tumpannut tuhkat istutuksille

marraskuun ekan viikon kuoleville varsille

yö on pelkkää vaaleanpunaista

mutta ilmassa haisee oksennus

ja kosketus

jonka ohitse aika on ajanut

hakiessani katsetta

jotain lohduttavaa huomiota

mutta minä olen juonut vain kuplaveden

eikä kukaan tahdo naista

jonka katse muistaa näkee hakee kaltaista

eikä lupaa mitään

tihkusadetta kotiin palaaville

ja aamuyö maistuu irtokarkilta

laastari

ja tukkeutuneet ihohuokoset

ja jotenkin toivoin että sinua olisi kiinnostanut enemmän

vaikka tiedän että kaihdat kipua viimeiseen asti

ja minä olen parantumattomat haavasi

verelle auenneet rystyset

ja kun otat kädestäni kiinni

käännät kauniimman puolen

ja silität vain kämmentä

08 / 10 / 22

 

juon pullon mietoo viinii

enkä rakasta enää sinua

olet vain pinttynyt ajatus

nyt enemmän pehmeit reunoja

rauhani on levotonta

mutta olen alkanut nähdä

että eteenpäin meneminen

ei tarkoita

että unohtaisin sinua

olet aina mielessäni vähän kesken

loppuun piirtämätön viiva

tupakan natsa

jonka poltan vasta

kun sanot ettet minua halua

huudat päin kasvoja

että minä olen hullu

päästäni pihalla

öisin katsellut varjoja

jotka pimeässä erehtynyt siluetiksesi

luulemaan

01 / 10 / 22

 

kivuliainta on antaa anteeksi

kun toinen ei ole edes pahoillaan

itkee vasten ikkunaa

ei katso kohti

enkä minä siltikään

enää edes korota ääntäni 

sillä niin tottunut minä olen

niihin tyhjiin lauseisiin

puolustuspuheisiin

jälkikäteen halaamme omenapuiden alla

ne mädäntyneet kuoret makaa nurmikolla

ja jälleen hän itkee

nopeasti vaihtaa aiheen

kääntyy rooli jälleen lohdutan

kylmän kuoren kovetan 

annan hänelle siunauksen hyväksynnän

ainahan minä joustan ja odotan

pienennän itseni tähän eteesi

ettei lujaksi kasvattama ääneni

katkeroittaisi sinua sisältäsi lisää 

kun huudan oikeutta

jota et itse koskaan uskaltanut pyytää

ja ettei äiti

sinun tarvitsisi

nähdä kuinka paljon minuun sattuu

sillä kuinka voisinkaan

tehdä sinua kohtaan niin itsekkäästi

että antaisin sinun huomata

kuinka kivualiaasti

olet minua hiljaisuudellasi viiltänyt

ja niin pieni on se häivähdys kitalaessa

ettei edes kivualiasta

kun nielen jälleen yhden pettymyksen surun

vihan hänen edessään

sillä sisälläni lapsi

eihän hän enää kaipaa äitiään

16 / 09 / 22

 

hän kääntää valon sinne mihin en itse ulotu

koskee mutta ei pitele

käyttää mutta ei säästele

kurottaa kohti kun kukaan muu ei jää

ja silloin minä otan hänet vastaan

astun hänen kanssaan

samaan pimeään

sanon 

työnny sisääni sormin

ota kiinni leuasta

ja purista omista

asettele kasvoni kämmenesi maljaan

katso suoraan silmiin

ja kysy miltä se tuntuu

kuullessaan ne kyseenalaistaa

etkö ookkaan feministi

etkö rakasta itseäsi tarpeeksi

ja te voitte pitää self helpinne

voimaannuttavat aforisminne

kun minä sukellan syvään päätyyn

asetan itseni hänen iholleen

tavatakseni itseni

koetellen ääriviivani

kokeillen uudelleen

tehden näkyväksi

ottaen omakseni

sen puolen itsestäni

joka päivänvalossa järjellänne puhuu itsensä piiloon

omilla ehdoillani kuitenkin asetan alttiiksi

kädestä kaulalla teen koruni

ja päälleni puen jokaisen kavahtamanne sävyn

sillä jokaisesta mustelmasta

auki revitystä arvesta

rakastan itseäni enemmän

03 / 09 / 22

 

kesä lähtee aina hyvästelemättä

haihtuu viinilasin pohjalta 

kuin laskuhumala

mäntysuovan tuoksuisista sormista kuluu nyt kynsilakka

ja niiden päät aamu kietoo kohmeisiksi

kun tummin yö oli vielä sangria

ja valon häileet läpi verhokankaista

pitkittivät ikävän

minä rakensin kuoren luodinkestävän

ja veitsenterävät illat nieleskelin kyynel silmässä

mutta silti hymyilin

sillä lämpö tarjosi pakoreitin

johon tartuin kiinni

mutta nyt toivon lempeää syksyä

askeleita kevyitä

paluun kotiin

ja sitä että kerrankin mitä jos

olisi lupaus

eikä tiellä puu pelon kaatama

kaamoksen istuttama

sateen kasvattama

tuhotulvassa ajelehtiva

lehtensä pudottanut rujo runko

15 / 08 / 22

 

olet minun elokuuni

hiivit paikalle kuin varkain

katsot syrjäkarein

ja lopulta aivan häpeilemättä suoraan

emmin vähän

ja olen silti empimättä

kun me nyt vihdoin ollaan tässä

mietin onko tämä se kerta kun jätät lähtemättä

vai tulitko vain näyttämään

että otteesi on edelleen tiukka

kiristät naruista

ja minä huokaisen kivusta nautinnosta

jonka jälkeen istumme portaikkoon

tarjoan sinulle yhden tupakan

ja toisen otat kysymättä

kai se on joku metafora

sille miten kanssasi yritän säästellä

mutta otat kerta kerralta enemmän

poltat filtteriin asti 

ja vasta kun olet mennyt

huomaan jäljet ihossa

mietin aamua vasten vastausta

ja se iskee alan tajuta

en minä enää tahdo sinua

huudan puolustuskannalla

jonka alla

tiedän 

että vaikka polttaisitkin koko helvetin askin ja kokonaisia mantereita

rakentaisin meille niiden tuhkasta kodin

03 / 08 / 22

 

jotenkin kaikki ne tyypit ovat olleet sinä

kaikki ne ihot joita pitkin olen hapuillut

jokainen korvalehti jota olen hampaankärjillä kutitellut

ja jokaisen tyynyilleni pinttyneen tuoksun olen nimennyt sinun mukaasi 

alitajuisesti sekä tahallani

verrannut ja leikkinyt

odottanut ja pohtimalla peittänyt

että koko ajan olen tiennyt

ettei kukaan muu ole tavallasi lävitseni mennyt

niin että kavahtaa jotenkin ulos kehosta

ja samaan aikaan läsnä kaukana

iho vasten ihoa

mutta silti muualla

niin kuin ei tarvitsisi sanoja

mutta silti jättää kysymään

21 / 07 / 22

 

ajat tämän hyppytornin alla ovat ajaneet ohitsemme

kun hiljaisuudessa askeleemme

laiturin kulmaan itsemme asetamme

vähän toisiamme varomme

ja haluaisimme

romantisoida kaiken paremmaksi

kun meissä on se sama tapa

olla koko ajan vähän muualla ja haikeana

odottaa elämän tapahtuvan

tulevan hakemaan

kun meissä on se sama tapa

kerätä iholle polttomerkkejä

ja jotenkin hänen kanssaan tahdon painaa juuri niistä kohdista

jotka ovat vähiten parantuneet

ja samaan aikaan leikkiä todistella

että ei tunnu missään 

ja välillä pelkään että aikamme on rajallista

että havahdumme siihen että toimimme vain tällaisissa tilanteissa

puolituntemattomien parvekkeilla

porraskäytävissä

pilkun aikaan

tosi humalassa

ja niissä väleissä kun ei ole aamu

mutta ei enää yökään

kun meillä on se sama tapa pois työntää

vaikka meissä on paljon enemmän lämpöä kuin tätä kylmää

16 / 07 / 22

 

olit täydellinen paperilla

ja muutenkin niin paljon hyvää

mutta minä olen haikeana edelleen hänestä

joka tulee jokaisen viivan yli

rikkoo kaikki säännöt

usko pois minä yritin purra hammasta

irrottaa siitä ajatuksesta

kohdella päiväunena

ohimenevänä hipaisuna

kuurosateena

jonka kostuttamat olkapäät aurinko kuivaa

mutta hän on myrsky

ja rankkasade jota ei pääse pakoon

sinä lempeä pehmeä tihku

ja tyyni pinta

ja minä olen aina seilannut aalloilla

painanut pääni niiden alle

tietämättä ehdinkö potkia takaisin pinnalle

kun sinä vain kastelet varpaat

olen rakastanut ukkosta

kutsunut salamaa

katsonut puiden kaatuvan

ja antanut rajuilman huuhtoa minut kokonaan

olen syyllistänyt itseäni siitä nälästä

punonut leimat oikeasta ja väärästä

luullut olevani rikki sekä viallinen

kun en tyydy osaa pysähtyä paikoilleen

mutta minun rauhani on kaaos

vakauteni hetkessä ennen tuhoa

ja mieluummin suussani maistuu vereltä kuin ei yhtään miltään

30 / 06 / 22

 

minä avasin itseni sinun eteesi

kerroin että pelkään

että on vaikea sanoittaa

olla lähellä

päästää iholle

että olen vähän rikki

haikea ja vaikea

ja sinä et sanonut oikein mitään

etkä katsonut kohti

hyväksyit kai

niin se mielessäni toimi

mutta hiljaisuus on myrkky

jota kaadetaan menneisiin haavoihin

ja kanssasi kirveli niin vitusti

kun jokainen sanomatta jäänyt

jokainen hetki vailla katsetta

muistutti siitä tunteesta

joka vallitsi kotona

joka alun perin kasvatti pelkäämään niin paljon

etten sen alta nähnyt sinua ollenkaan

keskityin vain varomaan

etten olisi liikaa

etten vain rikkoisi niitä hiljaisuuksia

keventäisi nieltyjen sanojen painoa

olisi liian röyhkeä ja jotenkin vaikeena

kun just sellasilla hetkillä käänsit katsetta

kohdistit silmät ylös kuin anellen armoa

ja minä odotin varjona

milloin sinun kasvoilta

voisin arvailla

missä olit mihin katosit missä odotit 

hetken haihtumista

kun aina sanoit ettet ajattele yhtään mitään

kun kysyin ollessasi ajatuksissa

siksi näin jälkikäteen kun osa minusta aavisti

ihan alusta asti

sinun eteisen muuttuessa ensisuudelmaksi

ettet ollut se jonka kanssa jakaisin enemmän kuin muutaman aamuni

tiesit sinäkin sen

kun et koskaan päästänyt minua peremmälle

jäin jumiin sen saman eteisen kynnykselle

jossa tapasimme ensimmäisen kerran

26 / 06 / 22

 

hulmuavat hiukset saa kiinni vauhdissa

kylmää hiekkaa varpaiden välissä

suussa maistuu tupakalta

univajeelta

aperolilta

vähän viimeöiseltä

ja niin ohimennen minä katsoin häntä

etten enää muista miltä hänen kasvonsa lopulta näyttivät

mutta hänessä oli sitä tiettyä röyhkeyttä

joka muistuttaa hänestä

tapa ottaa omakseen kysymättä

ja niin ettei edes tahdo kieltäytyä 

hän nostaa helman alle tutun tunteen

ensimmäisen kerran yli puoleen vuoteen

kokeilen tuntemattoman tuoksua

ja hän tietää hitaan kaavan

lukee minua oikein

mutta ei silti tarpeeksi

ja aamulla kohtaamme kuin emme tietäisi 

että olemme molemmat valehdelleet

20 / 06 / 22

 

kevät oli tänä vuonna myöhässä

vapiseva ja ei uskaltanut luottaa

ja samoin minäkin pohjoistuulen sotkiessa tukkaa

jossittelin ja nukuin katkonaista unta

pehmeänä valona

lämpönä mustalla takilla

hajosivat lupaukset räntäsateeksi

kasvoja piiskaaviksi pisaroiksi

ja minun oli vaikeaa pysyä aloillani

se levottomuus löysi kesänsä

vielä kylmät aamut

ja lohdulliset säteet

nyt valo leikkaa jo yöhön kiilan

viinillä hion tunteen kärjet hetken pehmeämmiksi

ja silti minä olen haikea

jotenkin vielä keväässä

ja odotan milloin se tunne ottaa kädestä

ettei ole mitään muuta

että tässä kuuluu olla

kaikki on hyvin

älä mieti huomista

mutta merituuli kohisee korvissa

niin lujaa

että sanat hukkuvat huminaan

ja läpi pääsee vain ikävä

enkä minä voi vastustaa vuodenaikoja

näitä myöhäisen kevään tuomia tulvia

jotka pakkautuvat silmäkulmiini

ja tiedän, että tänä vuonna on luvattu kylmää kesää

11 / 06 / 22

 

sinä puhuit puolikkain lausein rakkaudesta

pyörittelit sanaa jo tammikuussa

ja nyt tahtoisin kysyä missä

missä sinä luulit rakastavasi minua

kun en minä pystynyt koskettamaan en nähdä

ja ei en minä ole katkera

mietin vain huvikseen miksi vitussa

et voinut kunnioittaa kun sanoin

etten tätä halua

laitoit leiman päällemme

vetelit naruista

kuin huijaten yritit omistaa

mutta sinulla oli se ilme

koska kyllä sinä tiesit

ja vain itseäsi pyrit lohduttamaan

omin jaloin hyppäsit löysään hirteen roikkumaan

kun en minä koskaan pyytänyt vaatinut sanonut sanaakaan

vaan itse rakensit naisen jota ei ole olemassakaan

ja silti minä syytin itseäni

että minä olen vaikea

kylmä kolkko ja kipuni mädättämä rujo runko

joka täytyy parantaa

tahdoitko kokeilla tuleeko tästä tytöstä neitoa kaunista

visertävää kevätpääskyä olallesi

kotiisi suudelmin odottamaan

sanoit "sussa oli haastetta"

ai se kiinnostaa?

ai se kiihottaa?

kai tiiät et se hyperseksuaalisuus 

on vaan ne daddy issues

"tsemppii seuraaval" toivotit vielä lopuksi

jälleen puhuit minun ohitse 

kuin olisin ollut epäonnistunut projekti

jokin kesken jäänyt ihmisen kuori

jonka sisälle yritit puhaltaa haluamasi ajatuksen

tunteen kärjen ja sen valherakkauden

etsiessäsi hyväksyntää

kun et taida kokonaiseksi oloasi tuntea itsessään

sillä ei ihminen voi toista rakastaa

jos ei häntä tuntenut ollenkaan

02 / 06 / 22

 

olet ajatuksieni tiheä kuusikko

kostea uhanalainen aarniometsä

tummien puiden piirtämä

metsänpeittoon eksyttävä hämärä

joka päivä kaadun sammalikkoosi

makaan katson taivasta 

neulasesi upotan iholleni

valitsen piikit lihaan

oravanmarjastasi teen seppeleen

metsäkukkaset kierrän sormiväleihin

painan kasvoni puunrunkoihisi

poskeni tuohille

kynsinauhat verisinä kaiverran kaarnakuoria

paljain jaloin joka ilta juurakkoa pitkin

saniaistesi kumartamaa polkua

tulen lampesi rannalle

istun sen kylmän veden ääreen

katson kasvoni heijastavaa

hievahtamatonta peilipintaa

ja odotan milloin pyydät minua sukeltamaan

19 / 05 / 22

 

ne varmaan luulevat

ettei satu ollenkaan

kun en itke avaa kivikasvojani kenenkään edessä

vastaan menee ihan jees

u know tilanteeseen nähden

ja vähän naurahdan

ja mietin mistä se johtuu

että olen lukossa

muiden kanssa samoissa tiloissa

jossain kaukana

mieli syvällä kuopalla

ja aallot kasvavat väärinpäin pinnan alla

paiskautuvat kylkiluiden kanteleeseen

soittavat sisälläni huudot

jotka vain omat korvani kuulevat

ja mietin mistä juontaa juurensa

tämä mielen julmuutensa

joka ei anna minun olla herkkä haavoittuva

oliks se se alumiininen kaljatölkki äiti

vai kivinen isä

kummalta perinkään ja kumman vika

että viha kytee vatsaontelossa tulivuorena

valuu laava kuumana ylös ruokatorvea

ja nielen kipinöivän kivun

enkä sano sanaakaan

15 / 05 / 22

kurotan omaan käteeni

pudonneen pelastan hukkumasta

kierrän sormet omieni lomaan

kuivaan purot leualle valuneet 

ja istun parvekekalusteelle

taivutan silmiin valon

ja pukeudun yöksi

vien itseni tanssimaan

värivaloissa kuljetan sormia niskaa pitkin

silitän käsivarsiani

diskopallon peilikiteissä rakastan auki

tarjoan itselleni juoman

limen murskaan jäiden sekaan pillillä

kuplavedellä kutittelen ylähuulen kaarta

saatan itseni kotiin aamuviideltä

pohkeita kiristää jo korkosaappaissa

ikävä kuristaa hetken verran auringon sarastaessa

mutta minä en kaipaa kenenkään viereen

13 / 05 / 22

 

sinä olet kaikki ne kauniit talot

joissa en tule asumaan

auringonlaskut joita en saa kii

mutta joku vielä rakastaa sinua niin

kun ei meitä taidettu tarkoittaa

takertumaan

kuin yhden kevään verran

tämän kauniin kylmän vaiheilevan

jonka hetkittäisiin lämpöihin jäimme kiinni

olet niitä kauneimpia juttuja

sattuma joka ei tunnu sattumalta

ja syy miksi sain livenneen otteeni jälleen kiinni

ja nyt orastavan kesän lupaus vihertää puissa

me kohistaan vielä korvissa

kun viikkoja väistelty luoti lävistää molempia

ja siitä jäävät haavamme hoidetaankin yksin

01 / 05 / 22

 

jääkylmät sormet kosken rannalla

huulikiilto maalaa muovilasin reunoja

ja katson huulet sokerissa jälkeen ikuisuuden niitä kasvoja

ruudun toiselta puolelta

kokien sen saman

vatsanpohjassa hetkeksi asettuvan 

kivistävän tuntemattoman tilan

jolla ei ole nimeä

koko illan ja läpi ensimmäisen toukokuun yön

se kasvattaa pintaansa

pinttyy iholleni

nuolee vaatteen kankaita

kuin yökerhon tupakointitilan savu

silmiä kirvelevä 

karvas ja pureva

kurkkuun takertuva

enkä minä ole valheellinen

kun kiedon kädet ympärille hänen

voin sanoa olevani onnellinen

mutta tänä yönä minä näen sinun kasvosi kun suutelen häntä

unessani hänellä on sinun äänesi

enkä enää tiedä kumpaa kohti hereillä kurotan kättäni

23 / 04 / 22

 

soitat aamuyöllä väärään numeroon

halusit tietää mitä kuuluu

ja minä hiukan häpeän kuinka onnelliseksi se minut tekee

että olen käynyt mielessäsi

ympäripäissäsi

olet löytänyt minut ajatustesi sumusta

ehkä jostain yksinäisen aamuyön kulmasta

jossa minä vuoden päivät sinua olen odottanut

ja lupaa kysymättä

huomioimatta

levein liikkein 

omilla ehdoillasi

teet tilaa siihen viereeni

otat paikkasi

enkä minä koskaan laita vastaan

tipahdan aina yhtä kovaa

ja yhden aamuistani nyt koverrat kulmiltaan kovaksi

vatsassa kivistäväksi kutittelevaksi muistoksi

jota kokeilen 

pyörittelen kämmenellä

saat minut pois tolaltani olemalla ja olematta

ja vaikka kirjoitan sinut loppuun kerta kerralta

tulet aina takaisin

mutta sinä muistat minua väärin

enkä minä enää takerru

alttiiksi asetu

vaan väistän ennen kuin kierrät kätesi ympärilleni

kuiskaat totuutta valheen tahrimaa

nousen ylös annan sinun jäädä nukkumaan pois humalaa

ja herätessäsi ehkä olet unohtanut minut taas kokonaan

kunnes epätoivo jonakin yönä jälleen saavuttaa

vie sinua otteessaan

ja ehkä vielä joskus soitat siihen numeroon joka vastaa

13 / 04 / 22

 

ne kohdat jotka minussa kaipaavat rakkautta

keinuvat ääripäiden laidoilla

karanneet sovituilta paikoilta

kun olen aina ollut jotenkin nurin

nyrjähtänyt

vastakohta

ja tullut valosta pimeään 

keskelle jotain sanoittamatonta murhetta

ja silmät ummessa kaunis valo halkoo huonetta

suru istuu ikkunalla

ja minä pyydän että rakastaisit minua väärinpäin

jatka kun sanon lopeta

jää kun huudan että painu vittuun

kun laitan vastaan komenna

ja nyt astun kauas lähelle ojenna

äläkä päästä irti vaikka raatelisin repisin hampailla

pyristelen koko voimalla

koska sen kaiken alla

on jossain se hiljainen kohta

joka ei kavahdakaan

sitä oikeinpäin rakastamista

23 / 03 / 22

 

sinulla on selkeitä sanoja

ja luottava katse

mutta minä juoksen rivien välissä

lisäilen omia välimerkkejä

ja ajatuksistani punotaan jatkuvaa köyttä

pelastusnarua ja hirttonauhaa

sanat painaa

vaikkei niitä sanelisi ääneen

ja silti niitä kantaa

piilottaakseen ja ojentaakseen

asettelee sydämelle ja käteen

jotenkin siinä sitten kuitenkin käy niin kuin eniten pelkäsin

vaikka yritin

kiertää niistä punoksia polville

ja palmikoida hiuksiin letiksi

kaivertaa ihon pinnalle

jakaa vähän kynsinauhoille

ja pehmittää

etteivät ne pääse yllättämään

mutta tipahtavat ne tähän samaan pöytään

veitsenterävänä

ja repivät kerroksemme halki

pudottavat pohjilta

kahtena osana 

erillisinä pirstaleina

juuri silloin punaisissa valoissa

käy hetken kivun läpi hymy

ja sunnuntaina me palaamme toistemme iholle