juon pullon mietoo viinii
enkä rakasta enää sinua
olet vain pinttynyt ajatus
nyt enemmän pehmeit reunoja
rauhani on levotonta
mutta olen alkanut nähdä
että eteenpäin meneminen
ei tarkoita
että unohtaisin sinua
olet aina mielessäni vähän kesken
loppuun piirtämätön viiva
tupakan natsa
jonka poltan vasta
kun sanot ettet minua halua
huudat päin kasvoja
että minä olen hullu
päästäni pihalla
öisin katsellut varjoja
jotka pimeässä erehtynyt siluetiksesi
luulemaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti