jutellaan mukavia
vaikka samaan aikaan muistaa sitä tuskaa
hiipii ajatuksen takaa
muistuttelee niistä tunneista
kun kipu itku repivä pelko oli ainoat tunteista
mutta me hymyillään sen jännitteen päälle
sanotaan oli kiva tavata
nähdä vaihtaa kuulumisia
niitä sellaisia jotka ei oikeesti kerro mitään
vaikka jalat hellänä heikkona
siitä tunteesta
joka kai aina vähän vierailee
sillä hän on se ensimmäinen
tulee aina olemaan
hän joka ihan tosissaan
olisi tahtonut kai rakastaa
jos edes tiedettiin mitä se tarkoittaa
puren huulta ettei alkaisi kaduttaa
valehtelen etten ole miettinyt mitä jos
mitä jos olisimme menneet toisin
nyt hänen vartaloaan vasten keinuisin
ja auringonlasku olisi vähemmän haikee
kun tietää että säteiden mentyä ei alakaan palelee
mutta illan tullen valon painuessa
on auringonlasku ihan yhtä kaunis
ihan yhtä pakahduttava
värit samaa palettia
kuin aina ennenkin vaikken jaa sitä hänen kanssaan
ja niin hyvällä minä jo nyt muistan meitä
ettei minun tule edes kylmä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti