olen juuri niin klisee että pidän itsestäni enemmän
olen varmempi voimakkaampi
vasta kun joku toinen on katsonut minut kauniimmaksi
ja sinun katseestasi kasvoin suuremmaksi
askeleeni astuin silti kevyemmiksi
ja valottomat kohtani kohtasin hellemmin ottein
ja olen juuri niin klisee että mieleeni nyt palaa
jokainen sanomatta jäänyt sana
kun pelkäsin antaa ja antautua
kertoa että kyllä kaipaan
vaikka juna-asemalla vain puoliksi uskaltaa halaa
ja kolmenkin viikon kuluttua kääntää selän
kun on niin tottunut olemaan yksin
että kokee turvallisena nojata vain itseensä
kuin luottaa johonkin toiseen
siihen ettei kaikki horju vaikka myöntäisikin että haluaa ja tarvitsee
ja olen juuri niin klisee että kun olet jatkanut matkaa
teil on helppoo ja hauskaa
piilotan kaikki stoorit etten ala stalkkaa
sitähän hullut ämmät tekee
ja sitten stalkkaan kuitenkin
piilotan pettymyksen paniikkiin
masokisti itsesäälissä liittyy tinderiin
ja sanon kyllä kun tahdon sanoa ei
kirjoitan viestin hyppään ratikkaan
makaan niskat vääränä käsivarren kulmalla
ja jotenkin varovana kosketan ranteesta
kokeilen kämmenselkää
hänen kättään jääkylmää
vien sormenpäihin asti
tahtoen katkaista jokaisen
laskea samalla syyt miksi en tahdo olla täällä
nikama nikamalta paljastaa
etten ole mennyt eteenpäin edes sen vertaa
etten tätäkin vertaisi vuoden takaisiin
kuluneisiin keväisiin
ja kaikkiin niihin hetkiin
joiden annoin valua ohi
kun en uskonut kliseisiin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti