vuosi vaihtuu tehdashallissa
kuohuviinin ja jäisen merituulen humalluttamana
minä olen liian tietoinen
ja tanssin itseni pois mielen päältä
kun en uskalla toivoa oikein mitään
kun viimeksi sain niin paljon
ei hyvää ilman pahaa
ja nyt olen kantanut taakkaa
jonka lasken eteeni
kun aamuyöllä kello viisi saavun yksin kotiini
katson kaikkea sitä jonka hinnalla
sain levätä kokea jotain kaunista
mutta upeimmatkin kukat kuihtuu maljakossa
terälehdet kuivuu irti juurista
mätänevät vaihtamattomassa vedessä
ja jo hetken minä olen näin laiminlyönyt jokaisen valon kasvattaman lajin
tänä vuonna istutan ne uudelleen
heitän pois vanhan menneen
kerään kauneimmat lehdet talteen
ja kasvatan ymmärrystä armoa
hymyilen hymyä hellää aitoa
ja nauran vaikka ylähuuli katoaa
ja hampaat näkyy vähän liikaa
itken kyynelistä puhtaan veden maljakkoon
muistan leikata imupinnat juuriin
ottaa vastaan
kauniiksi kasvaa
ja antaa itselleni hellää hoivaa
ravita rakastaa
silloinkin kun tuntuu ettei ansaitse palaakaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti