olen herännyt öisin henkeä haukkoen
ja päivisinkin havahtunut kuin painajaiseen
siihen turvattomuuden tunteeseen
etten koskaan ole vapaa
tai ettei kukaan koskaan sano ettei tarvitsekaan
tai tarjoa kättään pideltäväksi
että aina jääkin yksin yhden nieltäväksi
nämä yöt kun unet käyvät kimppuuni
jotenkin sitä kannattelee kuitenkin yksinäisyytensä läpi
halaa itsensä takaisin uneen
ja aamulla aloittaa alusta
antaa itsensä tarvita ja vaatia
ei suostu lopettamaan toivomasta
että saa vielä jakaa sen säteet
ja kertoa nähneensä outoja unia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti