kevät oli tänä vuonna myöhässä
vapiseva ja ei uskaltanut luottaa
ja samoin minäkin pohjoistuulen sotkiessa tukkaa
jossittelin ja nukuin katkonaista unta
pehmeänä valona
lämpönä mustalla takilla
hajosivat lupaukset räntäsateeksi
kasvoja piiskaaviksi pisaroiksi
ja minun oli vaikeaa pysyä aloillani
se levottomuus löysi kesänsä
vielä kylmät aamut
ja lohdulliset säteet
nyt valo leikkaa jo yöhön kiilan
viinillä hion tunteen kärjet hetken pehmeämmiksi
ja silti minä olen haikea
jotenkin vielä keväässä
ja odotan milloin se tunne ottaa kädestä
ettei ole mitään muuta
että tässä kuuluu olla
kaikki on hyvin
älä mieti huomista
mutta merituuli kohisee korvissa
niin lujaa
että sanat hukkuvat huminaan
ja läpi pääsee vain ikävä
enkä minä voi vastustaa vuodenaikoja
näitä myöhäisen kevään tuomia tulvia
jotka pakkautuvat silmäkulmiini
ja tiedän, että tänä vuonna on luvattu kylmää kesää
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti