yksin työnnän tikkuja kynnen alle
ettei tuntuisi niin vieraantuneelle
ja mustelmista teen pienen kehän ranteeseen
ettei ahdistus nousisi henkitorveen
jos joku kysyy
tapana heittää vitsiksi
ettei vaan muille tulis vaikea olo
ylianalysoin ja järkeistän
jätän oikeasti tuntematta
defenssi logiikka
valheellista kontrollia
ylläpidän ja ajatuksen väsytän
huijaan ja rystyset valkoisina puristan
etten vaan lipsahtaisi
rakentamastani
turvan tyyssijasta
ja näyttäisi vahingossa ulospäin
että olen oikeasti ihan tosi pieni
kai se on yksi niistä kohdalleni osuneista
sukupolvien läpi saapuneista viestikapuloista
samojen torjutuksi tulleiden kädestä käteen
perintönä saanut saatesanoilla;
tossa on makaronilaatikkoo ja puhtaat sukat
näin me hyvitetään emotionaalisesti aiheutetut haavat
turvattomuuden tunteet
sanotaan vois olla huonomminkin
katotaan kaiken ohi lauantaisin telkkaa
leikitään nukkekotii
ollaan tyytyväisii
kun ethän edes saanu turpaan lapsena
niin ei voi olla traumoja
äitiskin alkoi juoda vasta kun olit kolmetoista
kyl ennen vanhaan silloin oltiin jo kaikesta vastuussa
pienii aikuisii
ja pitäisihän sinun ymmärtää kun äidilläs oli niin rankkaa
niele itkus niin mekin tehtiin
rakkaudella kaikki isoisoäitis
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti