taas me ollaan tässä
minä mietin pohdin nostan itseäni äkkisyvästä
ja sinä jonkun toisen vieressä
jälleen nielaisin kaiken kerralla
sen pahan aavistuksenkin pakottamalla alas kurkusta
kunnes marraskuun kaunein päivä
avaa taivaansa
ja minä naurahdan ääneen
kun valonsäteet osuu kasvoihin
ja pehmittävät iskun
joka sanoin kirjoitetaan kasvoilleni
vasta kolmen päivän kuluttua
luhistuu keittiön lattialla
ja minä annan itseni olla pettynyt
kivulleni armollinen
ja itken tiedon iholta
alan miettiä sitä halua tarvetta
lempeyttä lämpöä niin paljon hyvää
mitä sinuun tahdoin liittää
onkin kaikki se minun omaani
minun potentiaalini
kauttasi olen kurottanut omaan käteeni
katsonut silmiini
sillä sinä olet kaunein peili
kaikkea mitä kavahdan
kaikkea mitä rakastan
ja nyt omaan kuvaani painan kämmeneni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti