hän kääntää valon sinne mihin en itse ulotu
koskee mutta ei pitele
käyttää mutta ei säästele
kurottaa kohti kun kukaan muu ei jää
ja silloin minä otan hänet vastaan
astun hänen kanssaan
samaan pimeään
sanon
työnny sisääni sormin
ota kiinni leuasta
ja purista omista
asettele kasvoni kämmenesi maljaan
katso suoraan silmiin
ja kysy miltä se tuntuu
kuullessaan ne kyseenalaistaa
etkö ookkaan feministi
etkö rakasta itseäsi tarpeeksi
ja te voitte pitää self helpinne
voimaannuttavat aforisminne
kun minä sukellan syvään päätyyn
asetan itseni hänen iholleen
tavatakseni itseni
koetellen ääriviivani
kokeillen uudelleen
tehden näkyväksi
ottaen omakseni
sen puolen itsestäni
joka päivänvalossa järjellänne puhuu itsensä piiloon
omilla ehdoillani kuitenkin asetan alttiiksi
kädestä kaulalla teen koruni
ja päälleni puen jokaisen kavahtamanne sävyn
sillä jokaisesta mustelmasta
auki revitystä arvesta
rakastan itseäni enemmän
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti