sitruunaperhoset ovat heränneet
ja minun suurin toiveeni olisi vain hengittää
läpi kevään
läpi kesän
tulla syksyyn
ja iloita talvesta
kiertää kaikki syklit
tuntea olevansa mukana
olla ohjaksissa
eikä aina pelkääjänpaikalla
aina paikalla mutta ei läsnä
aina just siinä pelkäämässä
halua ottaa kiinni elämästä
pakahtua säteistä
ja pysähtyä paikoilleen
ilman että ilma tuntuu jäävän henkitorveen
ilman että tuntuu ihan liikaa sillä väärällä tavalla
kuin jokin paha
saisi pian kiinni niskasta
painaisi maahan ja painaisi lattioille
painaisi sängyn pohjalle
jossa tässäkin kuussa
minä olen laskenut palasiani
yrittänyt koota edes jonkinlaisen viritelmän
joka kestäisi kasassa jälleen yhden päivän
ja jotenkin ne ovat kestäneet
aamut alkaneet
aurinko maalannut itsensä sisään
ja samalla minulle ääriviivat
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti