join äitini viinit ja viinat
ettei hän aina olisi niin humalassa
varastin tupakat ja poltin askit ketjussa
ettei hän aina haisisi niin pahalta
koputtaessaan huoneeni oveen
istuessaan sängyn laidalle
leikkimään äitiä äänen jo sammaltaessa
ottaa hetkeksi roolin
että voi sitten itselleen uskotella
tehneensä parhaansa
kertoo kuolevansa lastensa puolesta
mutta kun minä pyydän häntä elämään
ei hän vuokseni mitään muuta
täytin isäni vähäisten sanojen kaikki hiljaisuudet
ja annoin merkitykset
jotta saatoin uskotella meidän keskustelleen
hänen minua katsoneen
nielin kaiken hänen vihansa
ja raivosta huudosta rakensin seppeleen
jotta en pelkäisi niin paljon
ja nyt hän jo puoliksi halaa
hyvää toivottaa
pyytää käymään
katsoo kohti melkein lohduttaa
mutta seppeleeni on pudonnut päälaelta kaulaa kuristamaan
ja hänen hiljaisuutensa olen istuttanut kehooni
eikä suustani tule sanaakaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti