olet ajatuksieni tiheä kuusikko
kostea uhanalainen aarniometsä
tummien puiden piirtämä
metsänpeittoon eksyttävä hämärä
joka päivä kaadun sammalikkoosi
makaan katson taivasta
neulasesi upotan iholleni
valitsen piikit lihaan
oravanmarjastasi teen seppeleen
metsäkukkaset kierrän sormiväleihin
painan kasvoni puunrunkoihisi
poskeni tuohille
kynsinauhat verisinä kaiverran kaarnakuoria
paljain jaloin joka ilta juurakkoa pitkin
saniaistesi kumartamaa polkua
tulen lampesi rannalle
istun sen kylmän veden ääreen
katson kasvoni heijastavaa
hievahtamatonta peilipintaa
ja odotan milloin pyydät minua sukeltamaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti