ne varmaan luulevat
ettei satu ollenkaan
kun en itke avaa kivikasvojani kenenkään edessä
vastaan menee ihan jees
u know tilanteeseen nähden
ja vähän naurahdan
ja mietin mistä se johtuu
että olen lukossa
muiden kanssa samoissa tiloissa
jossain kaukana
mieli syvällä kuopalla
ja aallot kasvavat väärinpäin pinnan alla
paiskautuvat kylkiluiden kanteleeseen
soittavat sisälläni huudot
jotka vain omat korvani kuulevat
ja mietin mistä juontaa juurensa
tämä mielen julmuutensa
joka ei anna minun olla herkkä haavoittuva
oliks se se alumiininen kaljatölkki äiti
vai kivinen isä
kummalta perinkään ja kumman vika
että viha kytee vatsaontelossa tulivuorena
valuu laava kuumana ylös ruokatorvea
ja nielen kipinöivän kivun
enkä sano sanaakaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti