olit täydellinen paperilla
ja muutenkin niin paljon hyvää
mutta minä olen haikeana edelleen hänestä
joka tulee jokaisen viivan yli
rikkoo kaikki säännöt
usko pois minä yritin purra hammasta
irrottaa siitä ajatuksesta
kohdella päiväunena
ohimenevänä hipaisuna
kuurosateena
jonka kostuttamat olkapäät aurinko kuivaa
mutta hän on myrsky
ja rankkasade jota ei pääse pakoon
sinä lempeä pehmeä tihku
ja tyyni pinta
ja minä olen aina seilannut aalloilla
painanut pääni niiden alle
tietämättä ehdinkö potkia takaisin pinnalle
kun sinä vain kastelet varpaat
olen rakastanut ukkosta
kutsunut salamaa
katsonut puiden kaatuvan
ja antanut rajuilman huuhtoa minut kokonaan
olen syyllistänyt itseäni siitä nälästä
punonut leimat oikeasta ja väärästä
luullut olevani rikki sekä viallinen
kun en tyydy osaa pysähtyä paikoilleen
mutta minun rauhani on kaaos
vakauteni hetkessä ennen tuhoa
ja mieluummin suussani maistuu vereltä kuin ei yhtään miltään
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti