ajat tämän hyppytornin alla ovat ajaneet ohitsemme
kun hiljaisuudessa askeleemme
laiturin kulmaan itsemme asetamme
vähän toisiamme varomme
ja haluaisimme
romantisoida kaiken paremmaksi
kun meissä on se sama tapa
olla koko ajan vähän muualla ja haikeana
odottaa elämän tapahtuvan
tulevan hakemaan
kun meissä on se sama tapa
kerätä iholle polttomerkkejä
ja jotenkin hänen kanssaan tahdon painaa juuri niistä kohdista
jotka ovat vähiten parantuneet
ja samaan aikaan leikkiä todistella
että ei tunnu missään
ja välillä pelkään että aikamme on rajallista
että havahdumme siihen että toimimme vain tällaisissa tilanteissa
puolituntemattomien parvekkeilla
porraskäytävissä
pilkun aikaan
tosi humalassa
ja niissä väleissä kun ei ole aamu
mutta ei enää yökään
kun meillä on se sama tapa pois työntää
vaikka meissä on paljon enemmän lämpöä kuin tätä kylmää
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti