jotenkin kaikki ne tyypit ovat olleet sinä
kaikki ne ihot joita pitkin olen hapuillut
jokainen korvalehti jota olen hampaankärjillä kutitellut
ja jokaisen tyynyilleni pinttyneen tuoksun olen nimennyt sinun mukaasi
alitajuisesti sekä tahallani
verrannut ja leikkinyt
odottanut ja pohtimalla peittänyt
että koko ajan olen tiennyt
ettei kukaan muu ole tavallasi lävitseni mennyt
niin että kavahtaa jotenkin ulos kehosta
ja samaan aikaan läsnä kaukana
iho vasten ihoa
mutta silti muualla
niin kuin ei tarvitsisi sanoja
mutta silti jättää kysymään
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti