olet minun elokuuni
hiivit paikalle kuin varkain
katsot syrjäkarein
ja lopulta aivan häpeilemättä suoraan
emmin vähän
ja olen silti empimättä
kun me nyt vihdoin ollaan tässä
mietin onko tämä se kerta kun jätät lähtemättä
vai tulitko vain näyttämään
että otteesi on edelleen tiukka
kiristät naruista
ja minä huokaisen kivusta nautinnosta
jonka jälkeen istumme portaikkoon
tarjoan sinulle yhden tupakan
ja toisen otat kysymättä
kai se on joku metafora
sille miten kanssasi yritän säästellä
mutta otat kerta kerralta enemmän
poltat filtteriin asti
ja vasta kun olet mennyt
huomaan jäljet ihossa
mietin aamua vasten vastausta
ja se iskee alan tajuta
en minä enää tahdo sinua
huudan puolustuskannalla
jonka alla
tiedän
että vaikka polttaisitkin koko helvetin askin ja kokonaisia mantereita
rakentaisin meille niiden tuhkasta kodin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti