jääkylmät sormet kosken rannalla
huulikiilto maalaa muovilasin reunoja
ja katson huulet sokerissa jälkeen ikuisuuden niitä kasvoja
ruudun toiselta puolelta
kokien sen saman
vatsanpohjassa hetkeksi asettuvan
kivistävän tuntemattoman tilan
jolla ei ole nimeä
koko illan ja läpi ensimmäisen toukokuun yön
se kasvattaa pintaansa
pinttyy iholleni
nuolee vaatteen kankaita
kuin yökerhon tupakointitilan savu
silmiä kirvelevä
karvas ja pureva
kurkkuun takertuva
enkä minä ole valheellinen
kun kiedon kädet ympärille hänen
voin sanoa olevani onnellinen
mutta tänä yönä minä näen sinun kasvosi kun suutelen häntä
unessani hänellä on sinun äänesi
enkä enää tiedä kumpaa kohti hereillä kurotan kättäni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti