soitat aamuyöllä väärään numeroon
halusit tietää mitä kuuluu
ja minä hiukan häpeän kuinka onnelliseksi se minut tekee
että olen käynyt mielessäsi
ympäripäissäsi
olet löytänyt minut ajatustesi sumusta
ehkä jostain yksinäisen aamuyön kulmasta
jossa minä vuoden päivät sinua olen odottanut
ja lupaa kysymättä
huomioimatta
levein liikkein
omilla ehdoillasi
teet tilaa siihen viereeni
otat paikkasi
enkä minä koskaan laita vastaan
tipahdan aina yhtä kovaa
ja yhden aamuistani nyt koverrat kulmiltaan kovaksi
vatsassa kivistäväksi kutittelevaksi muistoksi
jota kokeilen
pyörittelen kämmenellä
saat minut pois tolaltani olemalla ja olematta
ja vaikka kirjoitan sinut loppuun kerta kerralta
tulet aina takaisin
mutta sinä muistat minua väärin
enkä minä enää takerru
alttiiksi asetu
vaan väistän ennen kuin kierrät kätesi ympärilleni
kuiskaat totuutta valheen tahrimaa
nousen ylös annan sinun jäädä nukkumaan pois humalaa
ja herätessäsi ehkä olet unohtanut minut taas kokonaan
kunnes epätoivo jonakin yönä jälleen saavuttaa
vie sinua otteessaan
ja ehkä vielä joskus soitat siihen numeroon joka vastaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti