ne kohdat jotka minussa kaipaavat rakkautta
keinuvat ääripäiden laidoilla
karanneet sovituilta paikoilta
kun olen aina ollut jotenkin nurin
nyrjähtänyt
vastakohta
ja tullut valosta pimeään
keskelle jotain sanoittamatonta murhetta
ja silmät ummessa kaunis valo halkoo huonetta
suru istuu ikkunalla
ja minä pyydän että rakastaisit minua väärinpäin
jatka kun sanon lopeta
jää kun huudan että painu vittuun
kun laitan vastaan komenna
ja nyt astun kauas lähelle ojenna
äläkä päästä irti vaikka raatelisin repisin hampailla
pyristelen koko voimalla
koska sen kaiken alla
on jossain se hiljainen kohta
joka ei kavahdakaan
sitä oikeinpäin rakastamista
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti