sinut minä olen kirjoittanut loppuun jo kerran
sekä toisen kolmannen
mutta aina annan sinun tulla takaisin
istutan valmiiksi jo välillemme sen tutun pettymyksen
jonka kanssa kahden
olen öitä pohtinut ja kuollakseni pelännyt
että tulen aina mieluummin valitsemaan sinun myrskysi
kuin jonkun toisen auringon
että oletkin ikuinen mitä jos
ja me se hukattu mahdollisuus
unessani suljet ovia kasvojeni edessä
mutta minä silti etsin
ja kaunistelen kipuni kierrellen sen nimesi ympäri
vaikka siinä ei ollut mitään runollista tai kaunista
kuinka alusta asti olimme toisiimme törmäyksestä syntynyt tahra
jokin kipuileva auki repimämme haava
joka tulehtuu joka kerta
kun olen kutsunut sinut iholleni
ja sen mutkiin olet kuiskannut kauniit lauseesi
jokaisen lupauksen
jonka minä olen ottanut todesta
itse astunut ansaani
ja uhriutunut siinä pelossa
ettet sinä minua vieläkään rakasta
ja vienyt meidät takaisin lähtöruutuun
siihen jossa sinä juokset toiseen syliin
ja minä torjun jokaisen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti