on ollut vähän vaikeaa
tai oikeastaan paljonkin
olisin tahtonut soittaa
mutta tunteet menee vastaajaan
syön salmiakkii tyhjään vatsaan
ja päälle nielaisen pakokauhua
pelot ja itkunsekaiset tunteet
kun ajatusteni reunoilta kerään sanat uupuneet
jotka huulet rohtuneet
kuiskaavat kun en vielä uskalla antaa ääntäni
odotan sitä tilaa
fyysistä tai tunnesijaa
jossa saisin viimein pudota lattioille
huutaa itkeä ja päästää kivun vapaaksi
sillä se myrkyttää minua sisältä
irrottaa juurilta
ja minä katson peiliin katson kämmenpuolia
kasvoja sormenkaaria
niitä tunnistamatta
koska minun kehossa
on niin paljon piilossa
niin paljon siellä asuu lapsen
ja sen kasvaneen nuoren kipuja
ettemme siinä vielä ole turvassa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti