minä olen lantrannut vodkaa tunteilla
kokonaisia suruja kaatanut alas kurkusta
ottanut humalan huterasta kädestä kiinni
ja kaatunut sen kylmenevään syliin
joka on vain hetken lämmin
että tuntisin enemmän ja tuntisin vähemmän
että tuntisin kaiken ja en mitään
kunnes kaksikymppisenä tajuaa
etten tiedä kuka olen ilman humalaa
etten tiedä kuinka itseään kantaa
ottamatta rohkaisua
ottamatta iloksi
suruksi
huolen kuoreksi
ja nauruun
sekä tunteakseni kuuluvani
avec vuosia viinilasi
pullollinen siihen jopa kaksi
shotti päälle mieli matalaksi
laskuhumala ja taksi
kaikkialle muualle kuin kotiin
hauskoja tarinoita
nuoruuden huuma
joiden takana tuska
pelkoa ja epävarmuutta
kun tarpeeksi monta aamua
kaatuu päälle muistaa vain katua
tulee viimein tunne etten tätä halua
ja nyt olen tutustunut itseeni ilman
hukkunut tunteisiini
siihen turrutettuun tuskaan
kuin olisi kahlinnut itseään
ja nyt alkaa muistaa
nähdä niitä versioita jotka halusivat unohtaa
tuntea heidän suruaan
ja viimein antaa lohdun jota kukaan ei silloin tarjonnut
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti