sinuun hitaasti nouseva ikävä
tulee samassa tahdissa
kuin iholleni nousevat kylmät väreet
minun on vaikeaa katsoa sinua silmiin samaan aikaan
kun käteni seilaa kasvojesi reunoilla
olkavarsiesi tatuoinneilla
ja solisluiden kaarilla
illalla maistut valkoviiniltä
tuoksut puhtaalta pyykiltä
niin kuin aina
kostealta pehmeältä
ja heinikoilta
jätän sinuun huulipunaa
näykin kaulalta
pudotan kyyneliä lakanoihisi
ja en osaa näitä juttuja
sanon kun makaamme alastomina
katsomme kattoa
ja välillä olet niin hiljaa
että pelkään jo horjahtaneeni liikaa
sanoillani työntänyt kauas
ja rakentanut kiilaa väliin
kun sinä osaat sanoittaa
koskettaa
olla näkyvillä
kurottaa kohti toista
kun minä pidän käsivarren mittaa
ja teroitan sanojeni kärkiä
ettei vain sattuisi tai joutuisi
riisumaan vain tullakseen torjutuksi
vaikken hetkeen ole tavannut mitään yhtä hellää kuin sinä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti