välillä tunnen olevani muille muovia
joku helvetin barbie sääri
nukkekotia asuttava
sen seiniin nojaileva odottaja
että joku tahtoo leikkimään
suurin käsin minut napataan mukaan vyötäröltä
istutetaan autojen etupenkeille
viedään paikkoihin
kutsutaan koteihin
ja keitetään teetä
jos kaapissa on
koska kunnon ihmiset juovat kahvia
minä olen muovia
väännyn sohvien kulmille jäykkänä taipeista
ilmeet maalattuna naamalle valmiina
kysyn ja kuuntelen
joskus erehdyn puhumaan takaisin
näyttämään että olenkin elävä
ajatteleva
ja häpeilemättä aika paljon kaikkea
siihen sanotaan joo ja jatketaan
vähän turhautuneena
kun en leikkinytkään tarpeeksi hyvin mukana
tajunnut mukautua
heijastaa vain sen mitä toinen haluaa
"tää olis tällanen hyvä
jota ei saa kyseenalastaa tai sillee et tää sais tuntee olosa koko aja erityiseks
ko tää tarvii jatkuvaa validaatioo muilt ja sillee
ettei tän tartteis kohtaa mitää oikeit puolii itestää"
ja minä olen muovia
koska te pelkäätte aitoutta niin paljon
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti