sisälläni on jatkuva
kalvava
koti-ikävä
ja kuulumattomuuden tunne
kuin varkain se välillä kipuaa pinnalle
hyökyy ylitseni
ja kertoo
sinä et kuulu tänne
se on myrkky
joka kaadetaan pakolla alas kurkusta
väkisin leuat erotetaan toisista
vaikka painan huuleni tiukkana viivana
karvaana
se laskeutuu pitkin ruokatorvea
vatsaan ja polttaa sisältä
sinä et kuulu tänne
erilainen perustavaa laatua
väärällä tavalla
myrkyn haju pinttynyt hengitykseeni
pitää muut kaukana
perusluonne luotaantyöntävä
olen mätä sisältä
ja muut aistivat sen
hän ei kuulu tänne
ja minä olen lohduttanut itseäni
käsivarret kiertänyt ympärilleni
sormenpäillä kutitellut selkää
kertonut
etten vain ole tavannut
ihmisiäni
löytänyt paikkojani
mutta minä olen niellyt myrkkyni jo lapsena
kun pimeän lokakuun yönäni ensimmäisenä
käännettiin kelloja tunti taaksepäin
yrittääkseen kai peruuttaa tapahtuneen
lopulta hyvittääkseen
antaakseen armonaikaa
että tällainen tyttö teille nyt tuli
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti