millaista olisi päivä ilman
että yrittäisin ymmärtää
jokaista elettä
tapaa sanoa ja sanoittaa
muiden liikkeitä ilmeitä
ilman että yrittäisin analysoida
painaa päätäni kuorien alle
kulkea vastaantulijoiden mutkissa
ja upota syvyyksien painossa
ja nousta silti pinnalle
yhdistelemään heidän suuntaviivat ja risteykset
siten tulla lähemmäksi melkein perille
ehkä saisin rauhaa itselleni
ehkä
sillä tuskailen sen kanssa
kuinka kukaan ei kysy missä minun merkuriukseni kartalla on
ja syötiinkö lapsuudenkodissa yhdessä
sanottiinko hyvää yötä
tai millaisista juurista kasvaakaan juuri tällaisia tyttöjä?
katsotaan mutta ei nähdä
ja joskus pelkään etten jätä ollenkaan jälkiä
samaan aikaan
kun itse imen jokaista tarinaa
sanottua sanomatonta ja pieniä vihjeitä
etsin hetkien sisältä hetkiä
ja yhdistelen pikkupalasia
luen huulenkaaria
onko hermostus pieni purenta
vai nykiikö oikea puoli ennen vasenta?
tahdon lukea ja olla kuuntelija
antaa ajan antaa paikan
istua silmäripsille nähdä toisen katseella
ymmärtää minkä näkee kauniina
ja miksi
mikä saa halveksimaan
ja miksi
minkä takia
ja mikä siihen johti
juoksetko karkuun vai tuletko kohti
miten siihen päädyttiin
ja kuinka paljon se koski?
rakennan polkuja toisten sisään
vaikkeivat he edes avaisi ovea
roikun karmeissa ikkunoissa
ja eletyn jättämissä haavoissa
luen arven kaaria
ja heidän huomaamatta
rakennan ymmärrystäni pinnoille
ja minä tuskailen sen kanssa
että samaan aikaan istun yksin omissa huoneissa
ja vaikka jättäisin oven raolleen
tyhjyys kaikuu talossa
eikä kukaan koskaan kysy missä minun merkuriukseni on
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti