hän on liikutellut sisälläni osia
ja ankkuroinut takaisin kiinni
hetkeen ei ole ollut tyyppejä
joita ei voi katsoa hymyilemättä
vaikka emme me ole tavanneet
koskettaneet
ja ei hän ole kuullut ääntäni
mutta minä olen nauranut pestessäni iltaisin hampaita
antanut hymyn kutitella suupieliä
leikkinyt liian monella ajatuksella
ja maannut unettomana
koska hänkään
ei ole vielä mennyt nukkumaan
mitäänhän en näytä
vahingossakaan paljasta
että minä olen vajoaja
nopeasti illuusion luova
minuutteja laskeva
unelmoija
ja hetkien havittelija
mahdottoman odottaja
ja pikku hiljaa toivoja
että joku kerta
en olisi ainoa
niiden rakentelija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti