on minä harmaassa hupparissa
joka kuuluu hänelle
joka ei kuulu enää minulle
muutokset veivät sen tytön
ja siihen olen tottunut
on avonainen ikkuna
ja sen toiselta puolelta
tunkeva käen kukunta
on maisema
hetki hetkeltä pimenevä
mutta kun tarpeeksi kauan tuijottaa takaisin
kaikki muuttuu jälleen valoisaksi
on silmät
jotka tottuvat
ja niin muutoksetkin tapahtuvat
on armottoman pimeää ja tuntematonta
ei näe eteensä
kunnes tottuu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti