laskee vetenä kylmälle kaakelille
valuu ihon poimuissa
ottaa irti omansa
kaatuu kahvina karvalankamatolle
valuu ohi parketille
jättää jälkensä harmaaseen
se on häpeänä
se on poltteena vatsanpohjassa
se unohdettuan filtterinä polttaa sormia
ja se lepattaa kuviollisessa lasissa
kuin pienen pientä kristallia laavassa
ne ovat kiteitä sinusta
kun kaukaakin revit minut kahtia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti