näet kasvot
et mitään sen alle
et mitään siitä myrskystä
joka varjoissa satoi päälleni
repi hiuksia tuulessa
piiskasi märkänä kasvoja
käänsi sateenvarjon ympäri
ja lensi korkealla hulmuavia latvoja
jotka ottivat vastaan iskun salaman
katkesivat keskeltä
ja paiskautuivat maahan neulaset helisten
eikä se metsä enää vastaa niin kuin sinne huudetaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti