naarmuja iholla asfaltista
nurmikkoa polvessa
laituri natisi alla askelten
märkä pyyhe kasteli uomat harteiden
katukivetyksen reuna
reisi vasten reittä
kyyneleitä väärissä silmissä
katse ilman vastausta
sohvan kulmalla
pala mustasukkaisuutta
kiihtyy sana katonrajaan asti
pudottaa verhot ikkunastasi
tequilaa ilman sitruunaa ja suolaa
juhannus ilman seitsemää kukkaa
eikä viimeinen suudelma maistu makealta
kun ei ehdi vastata
ei valmistautua
aamulla hidastaa askelta
ei käännä katsetta
ei avaudu suu kahdesta kummankaan
eikä sano sanaakaan
siihen hiljaisuuteen jään
ja olen vieläkin tässä
odotan
että vierailet samassa menneessä
joka sinulta unohtui yhdessä kesässä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti