pato murtuu ajoittain painostaan
kohisee vieden minut mukanaan
ja paiskaa aallonmurtajaan
laittaen kohtaamaan
kipeimmätkin kuohunsa
riittääkö rakkaus korjaamaan virheet
unohtamaan rikotut lupaukset
punomaan kiinni maahan murentuneen
nostamaan alas vajonneen
ja katsomaan silmiin
toinen pystyy
toinen ei
toinen katosi jo vuosia sitten itseensä
jätti jäljelle vain pyynnön anteeksi
tietäen missä meni vikaan
mutta ei kävellyt vastaan
enkä minä jaksa ottaa enää askeltakaan
ollaan tässä
välimatkan päässä
tässä on hyvä
toinen hukuttaa murheensa aamuyön tunteina
kolistelee keittiössä
haisee tupakalta
ja koskettaa vain kun ei muista sitä aamulla
; kaksi eri ihmistä samassa kehossa
horjun molempien epävakaudella
enkä kummallekaan anna anteeksi
olen rakentanut tulvan torjujaa
muuria patoja
betonista kalliolouheista
pitääkseni sen kaiken poissa
ottaakseni omani
ollakseni itseni
mutten koskaan ole osannut rakastaa
vastaanottaa
koskettaa pitää kiinni kädestä
puhua äänellä jonka muut kuulevat
tai sanoa sitä
sama puu
eri lehdet
vanhempieni haavat ovat minun arvet
vuotaa veri viattomien päälle
tahraa kokonaisen sukupolven
ja minun on juurruttava uudelleen
annettava padon huuhtoa puhtaaseen rantaveteen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti