kuin irtoaisi kehosta
näkisi itsensä ulkopuolelta
muistan keitä me olimme sinä yönä
ja kuinka painava se muisto onkaan
painaa kumaraan
notkauttaa niskanikamat paikoiltaan
hiljaisuus asettuu saranoilleen
lukitsee oven ulkopuolelta
aika pysähtyy
ja tähdet vaihtavat silti paikkaansa
sukellan syvänsiniseen
hiljennän huoneen kohinaan
kasvatan kidukset
odotan että pakkanen jäädyttää meren
ja jään huurteen kristallikirkkaan alle
paitsi että nyt on kevät
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti