tässä minä olen
halaan itseäni
otan omasta kädestäni kiinni
ja vien kauniisiin paikkoihin
tanssitan irti vanhoista liitoksista
maalaan aidan salvan uudelleen
ja rajaan tonttini tilaa säästämättä
ensimmäinen lasi saa aina irvistämään
mielen hieman mustelmille päähän noustessaan
ja vanhojen haavojen arvet pyrkivät kipuna pintaan
hitaasti ne repeytyvät liitoksistaan iholla
ja maalaavat käsivartta punaisena tahmana
ja tässä minä olen
paikallani pois paikaltaan
järjissäni aivan sekaisin
ja onnellinen kärsimyksessäni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti