sinä sotkuinen
vähän jopa pilalla
kaunein katastrofini
ja suurin kataklysmini
vielä olet öideni varjoissa
päivieni lyhyissä valoissa
ja nyt näin sinusta unta
et haalene koskaan kokonaan
olet kuolematonta ajatusvirtaa
typerän tytön pilkaa
joka jälleen piti liikaa
ja tunne iski pallon jalan nilkkaan
mutta kahleet ovat kolisseet jo liian kauan
hidastaneet kulkua
ja raapineet auki ihoa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti