jätän oven raolleen
valoisa aika valuu ohitseni
nousee ja laskee
hämärässä valot syttyvät
enkä minä ole vielä kuunnellut mitä nämä kadut kertovat
mitä nämä polut
nämä kaiteet sanovat mitä nämä purot
ja nopeudesta kohisevat junaraiteet tahtovat kuiskata
minun korvissani ei huuda enää
ei enää pidä meteliä
ei kolise pääni
mutta minä en vielä uskalla avata ovea kokonaan
mutta valo pääsee jo läpi sen kaistaleen
joka halkoo karmin ja kynnyksen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti