lokakuun valo oli kalpea
ennen kuin marraskuu laski varjonsa
olen täällä hiljentymässä
kuuntelemassa pilvien liikkeitä
minuutit ovat lyhentyneet
päivät soljuvat sormien läpi hiekkana
hienoisina identtisinä kiteinä
ja samat askeleeni ovat jo painaneet uomansa maahan
täällä on niin vähän kaupunkia
että tähdet näkyvät
ja täällä on niin vähän ihmisiä
että näen kokonaisia kasvoja
täällä on niin vähän elämää
että minä saatan tukehtua
tai vetää tahallani havunneulasia henkitorveen
ei kotini ole täällä
mutta olen täällä hetken perillä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti