elämä on kuolemista
ja minä olen tappanut itseni jo monesti
murhannut ajatukseni
vuodattanut uhriverta lattioille
mutta vain syntyäkseni uudelleen
laittaakseni palaset oikeille paikoilleen
joista ne jälleen jälkeen ajan
ihmisten
ja paikkojen putoavat kadoten
ja kuin liian heikko tai liian täynnä pahaa
otan sytyttimen isken itseni palamaan
nyt olen tuhkaa
harmaata tomua joka noudattaa tuulen suuntia
kunnes tyyntyy nousualustaksi feeniksen
ja sen lailla synnyn uudelleen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti