viiniä
mutta ei viinilasista
huonekorkeus matala
ja maljakko posliinipää ikkunalaudalla
syyttävä ilmeetön katse
ja muovikukat hahmon otsalla
läpitunkevat varret halkion reunoilla
tajuan jälkeen hetken
piirsin samanlaisen kaksi vuotta sitten
tyhjäkasvoisen harmaan särkyvän siluettinaisen
jonka sisällä liikettä ja elämää
monta lajia ja värit unelmaa
niin paljon sanottavaa
mutta suuton ei lausu lausettakaan
ei silmäkuoppia
ei korvia
ei sieraintakaan
ainoa keino kasvaa suorana läpi lohkojen
halkaista hauras pää siluettinaisen
kutsuin sitä omakuvakseni
nyt en tunnista symboliikkaa itsekseni
en ole kasvoton
en harmaa
en siluetti
enkä piilota sisälläni kasvavaa puutarhaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti