syksy nousi huomaamatta
taivas repesi
ja huuhtoi onneni mukanaan
rimpuilen päivieni läpi itku kurkussa
sormet kurkussa
ja hammasharjalla kutitan kitalakea
jotta päivieni paino keventyisi
minä olen luita lihaa ja verta
ja tänä aamuna minä hengitän
mutta kaikki tuntuu unelta
oman elämäni metodinäytelmältä
avunhuutoni kaikuu kakomisena kerrostalon putkistossa
ja kylpyhuoneen kaakelit maalasivat mustelmat polviini
mutta musta möykky sisälläni ei hievahdakaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti