hän pitää minusta kiinni koskematta
tarttuu ajatuksiini sanoillaan
ujuttautuu ihoni alle
puhuu minut ympäri avaamatta suutaan
saa nielemään kaikki kieltävät sanat
nostaa lämmön laskoksiin alaraajojen
ja väreilee sopimattomissa paikoissa
hänen ihonsa on tumma
silmät kahvipapua
vartalo hoikka
ja kasvojen terävillä kulmilla
leukalinjan liitoskohdilla
voisi leikata kristallia
ja solisluiden uomiin kerätä sadevettä
ja siitä hän pitää
sateesta
tummasta violetista
ja tahtoo olla vapaa
mutta lukitsee itse oman häkkinsä
nielee avaimensa
kertoo puolikkaita salaisuuksia
ja ei anna kenenkään pelastaa itseään
hän nojaa samassa tasossa biljardipöydän kulmaan
liu'uttaa omaansa pitkin käsivarttani
tähtää kasipalloon
ja minä häviän
hän räjäyttää kehoni tuhansiksi atomeiksi
ohikulkijoista piittaamattomiksi hiukkasiksi
askeleeni hidastaa heikoksi
mutta väärällä tavalla
tavalla joka menee vielä rikki
ja jonka kotiin vien vain mustahelmisenä muistona
hopea yksityiskohdalla
jonka hän ranteestaan pujotti sinä aamuyönä
kun hissin peili heijasti jäljet kaulalla
ja lainatakki heilui aamuyön tuulessa
juoksuaskelten tahdissa
ja tulen vielä pettämään lupaukseni hänelle siitä etten lähtisi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti