09 / 07 / 20

 

kutsun tätä irti päästämiseksi

kiitinhän ja pyysinhän anteeksi

vaikka se on valhe


roikun nyt ja aina

olemattomassa kulmassa

näissä huoneissa

joissa omistat jokaisen neliön vain olemuksella


en antanut sinulle lupaa tulla luihini

ytimiini

suoniini

iholleni


vain läsnäolosi liikutti sisälläni jokaista osaa

enkä minä ole ennallani

etkä sinä edes tiedä sitä

etkä tule tietämäänkään

sillä muuten olisit velkaa kokonaisen pankkitilin

ja sielun hyvitykseksi 

kivusta ja onnesta

jotka sekoittuvat takiasi toisiinsa

ja tulin itselleni sokeaksi

vaivuin valveuneen

ja painajaiset tanssivat ympärilläni

minun jähmettyessäni paikalleen

kun pakokauhu ja paniikki

kohisivat mukana vereni


en kyennyt liikkumaan

en puhumaan 

kun revit sisuskalujani

ja sytytit tulen

jota nyt kutsun tuskaksi

joka ei johda mihinkään

josta en opi mitään

sillä jälkeesi hukun vain seuraavaan

ja odotan häntä vain saapuvaksi

minut mukanaan vieväksi

ennen kuin ehdin sanoa ei 

tai ehkä

tai jotain

joka hetkeksi hidastaisi sisälläni heräävän palon

kauhean halun

ja iholleni nousevat kylmät väreet



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti