se heräsi viisitoistakesäisenä
otti muotonsa hänenä
joka vyötärölle kiertyi kätenä
kielletylle antoi nimensä
painoi hampaansa korvalehdelle
kuin eeva omenaan
ja katosi lopulta vieden kaksi mukanaan
tulin jälleen kokonaiseksi
toinen herätys
astui lupaa kysymättä kynnyksen yli
istui keittiöön
ja makuuhuoneen lattialle
kiersi kätensä hartioille
ja puhalsi tupakansavua silmiin
kovempi kuin aikaisempi
kivuliaampi suurempi
sydämellinen paholainen
ruskeilla silmillä
kolmas kerta kai toden sanoo
vaikkei suuta avannutkaan
kolme
kolme
kolmas pyörä
ikävällä ei ollutkaan oikeaa nimeä
illuusio illuusion perään
ja minä silti hukuin
potkin pohjaan
ja kauhoin samaa vettä
koskeakseni elolliseen multaan
viedäkseni sen pinnalle
ojentaakseni hänelle
näyttääkseni pidätyskykyni
ollakseni tarpeeksi toiselle
todistaakseni olevani samalla tasolla
samalla aallolla
kyllä minä pysyn pinnalla
vaikken kuin hipaissut heijastusta
joka keväisin palaa haluamatta
kun jää sulaa pinnalta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti