voisinpa olla jälleen kuusitoista
persikkakossua oksentaa prinsessakruunussa
huutaa parvekkeelta
ja sillä samalla naiiviudella
olla vapaa ja uskoa kuolemattomuuteen
sytyttää sätkiä tupakanpuruja
ja sitä laitonta
pussailla kotibileissä tyhmiä poikia
ja söpöjä tyttöjä
tuttuja
ja tuntemattomia
voisinpa herätä aamuun asunnosta
joka tuntui vielä kodilta
kuunnella arkisin kahvinkeittimen porinaa
ja viikonloppuna juoda samasta pannusta vettä krapulaan
maailmani vinossa
askel hatara
rikkinäinen tyttö
sen näkee jo kasvoista
mutta ketä kiinnostaa
"se on vain ikään kuuluvaa"
olinhan vasta kuusitoista
enää en
jo liikaa painoa pitelen
itsestäni repiä yrittäen
sanoja lauseita
jotka eivät tuntuisi niin raskaalta
yhdessä yössä aikuiseksi
hyppy kylmään veteen
vaikka pienuuteni jo päivittäin hukun
hetkessä hajalla
yskin vettä keuhkoista
maistuu kitkerältä pahalta
elämää ei voi elää väärällä tavalla
mutta repuuttaisin olemisen pääsykokeessa
ja nyt rikkinäisempi tyttö kuin kuusitoistakesäisenä
ketä edelleenkään kiinnostaa
"eihän se ole ikään kuuluuvaa"
olenhan jo kahdeksantoista
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti