keskiyön turvallisessa pimeydessä
taivas itkee vasten lasiterassin kattoa
ja ympärilläni hento hälinä
askin viimeinen
savu nuolee kosteita pintoja
ja vaikka pöydän toisella puolella hymyilevät kasvot
ja sanaton lupaus
tämän toiveen sinuun käytän
aamu kuuden sumussa
taivas itkee vasten tuulilasia
ja minä haluaisin tien jatkuvan loputtomiin
askin viimeinen
pienessä tuulessa
tuhka hajoaa ulos ikkunasta
ja tämänkin toiveen sinuun käytän
kello kolmen lohduttomassa otteessa
taivas ei itke enää
ja hoidan hänen roolinsa
askin viimeinen
taskun pohjalla
ja tämänkin toiveen sinuun käytän
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti