talveni olit jo kahden verran
pakkasena kihelmöit iholla
lumena narisit kengän alla
pimeinä aamuina auringonlaskuina kirkkaan punaisina vasten puhtaan valkoista
olit maiseman varjosiluettina
keväänäkin saapunut kahdesti
aurinkona lämmitit kasvoja
silmuina ilmestyit puihin
perhosena lensit ohitse
leskenlehtenä kasvoit maasta
kahdesti myös kesää
helteenä poltit ihoa
festariesiintyjien lyriikoina korvissa
kesäöina hauraina
hiljaisina katuina
nousuhumalana suonissa
nyt toista syksyä
ensilumena sulat asfalttiin
ja kämmenselälle
hyytävänä tuulena ujuttaudut alle takin
huivina kierryt kaulaan
kohmeisina sormina pistelet
ja vesisateena jälleen ropiset varjooni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti