olimme jo pitkällä syksyssä vuosia takaperin
kun makasimme korkealla
kivetys oli kylmä selkää vasten
mutta me halusimme nähdä tähtiä
taivas pikimusta
galaksi avautui yläpuolella
kirkkaina pisteinä tuhansina
en muista mistä puhuimme
mutta puhuimme viisitoista vuotiaan keskeneräisellä varmuudella
silloisella tietämyksellä
tajuamatta nykyhetken olevan puoliakaan
tietämättä kuinka suureksi se kasvaakaan
ei mittapuuhun taivaan tähtien
mutta ainakin melkein
nyt aikamme hävinnyt suorituksiin
mutkiin liian loiviin
ja siihen kuinka erilaisiksi kasvoimme
jäit seinien sisälle
löysit rakkaan jos toisenkin
minun kadottaessa jopa itsenikin
mutta lupaan soittaa kun löydyn
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti