jotenkin keväisin olen enemmän auki
ja kiinni
samaan aikaan
sitä näkee kulunutta niin erin
herää
kuvajainen on sama
ja silti joku muu
kuin vaikka vuosi sitten
jotkut jutut koskee ihan yhtä paljon
porautuu entisistä säröistä vielä syvemmälle
karkaa
ja toiset jutut
ne lepää siinä pinnalla
ihan näkyvillä
istuu mukana yö bussissa
kevään sulattamilla likaisilla katukivetyksillä
kun menen ekana yksin kotiin
ja huomaa
että yhtäkkiä kaikki onkin niin ihan ookoo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti